Oppaat

Papujen kasvitaudit

Useimpien papujen kasvitaudit johtuvat joko liian märästä maasta tai kosteudesta kasvien välissä. Pavut ovat yleensä melko kestäviä, ja jos ongelmia ilmenee, syynä on useimmiten kasvatuksen olosuhteet eikä pavun oma heikkous.

Tässä esittelen sinulle yleisimmät papujen taudit ja papujen tuholaiset, miten ne tunnistaa sekä mitä niille kannattaa tehdä. Kastelu ja lannoitus vaikuttavat lähes kaikkeen, joten kurkkaa myös ohjeemme pavun kastelusta ja pavun lannoittamisesta.

Sienitaudit pavuilla

Sienet iskevät helposti, jos lehdet jäävät pitkäksi aikaa märiksi, ja ongelmat vaivaavat etenkin keskikesällä eteenpäin. Tässä muutama yleinen tauti, jotka pavuilla voivat esiintyä:

Pavunruoste: Pienten oranssinruskeiden pusteleiden ilmaantuminen lehtien alapinnoille, useimmiten loppukesästä. Vaikka leviäminen näyttää pahalta, myöhäinen tauti ei useinkaan vähennä satoa ratkaisevasti. Poista pahiten saastuneet lehdet ja älä laita niitä kompostiin.
Pavun lehtilaho: Ruskeita laikkuja, joissa on vaaleampi tai kellertävä reunus, sekä lehdissä että paloissa. Palojen tahrat ovat hieman painuneita. Tauti saattaa siirtyä siemenet mukana, joten älä säilytä siemeniä sairaista kasveista.
Harmaahome pavut: Harmahtavaa, nukkaista kasvustoa varsiin, kuihtuneisiin kukkiin ja palkoihin. Yleistyy kosteina ja viileinä kesinä, ja alkaa tavallisesti kuihtuneista kukista. Poista kuihtuneet kukat ja sairastuneet palot ajoissa.
Suklaalaikku: Punertavanruskeita laikkuja, joita esiintyy etenkin härkäpavuilla.

Kaikkia näitä ehkäiset parhaiten pitämällä kasvuston ilmavana ja valoisana. Huolehdi riittävästä kasvuvälistä, sido salkopavut tukevasti, ja kastele aamulla suoraan mullan pintaan – ei lehdille.

Juurilaho ja huonosti itävät pavut

Monesti suurimmat ongelmat pavuilla tulevat jo ennen kuin idut ehtivät kunnolla pintaan. Jos pavun siemenet kylvetään liian kylmään tai märkiin oloihin, maassa elävät sienet pääsevät iskemään: pavun itu tummuu ja mätänee, tai kasvu tökkää alkuunsa.

Oireina näkyvät harvat kohdat penkissä, joista ei idä mitään, tai tummuneet, ohenevat varret aivan maanrajassa. Tällaisia taimia ei valitettavasti enää voi pelastaa.

Ennaltaehkäisy on onneksi helppoa: odota kylvön kanssa, kunnes maa on vähintään 10 °C, mielellään 12–15 °C. Pidä multa vain kevyesti kosteana, ei märän puolella ensimmäiset viikot. Jos sinulla on raskas savimaa, esikasvatus tuo paljon varmuutta pavun itämiseen.

Papujen tuholaiset

Pavuilla on muutama vakiotuholainen, jotka ilmaantuvat yleensä joka vuosi samaan aikaan.

Mustat kirvat: Tunkeutuvat tiheinä ryhminä kasvin latvaan juhannuksen tienoilla. Ne hidastavat kasvua ja saavat lehdet käpristymään. Napsaise kasvin latva pois heti kirvojen ilmestyttyä – ne viihtyvät erityisen hyvin tuoreissa verson aluissa.
Etanat: Uudet pavun taimet ovat todellinen herkkupala. Ensimmäiset 2–3 viikkoa ovat kriittisiä – etana-ansa tai etanamyrkky penkin reunalle auttaa suojaamaan taimet.
Linnut: Nappaavat sekä kylvetyt siemenet että pienimmät idut. Lintuverkko penkin päällä suojaa ensi viikkoina.
Pavunsiemenkuoriaiset: Huomataan usein vasta säilötyissä siemenissä, joissa näkyy pieniä pyöreitä reikiä. Jos olet aiemmin havainnut niitä, pakasta siemenet vuorokaudeksi ennen säilöntää.

Näin ehkäiset ongelmat papupenkissä

Suurin osa sairauksista ja tuholaisista pysyy loitolla jo muutamalla helpolla peruskeinolla:

Pidä 3–4 vuoden viljelytauko ennen kuin kasvatat uudelleen papuja tai herneitä samassa penkissä.
Älä kylvä kylmään maahan, äläkä anna liikaa typpeä. Hento ja ylilannoitettu kasvusto altistuu helpommin niin taudeille kuin kirvoille.
Anna pavuillesi riittävä istutusväli, jotta ilma pääsee kiertämään kasvustossa.
Siivoa vanhat kasvinosat pois penkistä syksyllä – moni sieni talvehtii kasvinjätteessä.

Lisää vinkkejä kasvatukseen löydät pavun kasvatusoppaastamme.