Oppaat

Parsakaalin kasvitaudit

Parsakaali kuuluu kaalikasveihin, ja suurin osa sen ongelmista johtuu tuholaisista, ei varsinaisista taudeista. Onneksi lähes kaikkia tuholaisia voi ehkäistä helposti peittämällä penkki hienosilmäisellä verkolla jo istutuspäivästä lähtien.

Tältä sivulta löydät kattavan katsauksen siitä, millaisia haasteita parsakaalipenkin äärellä voi tulla vastaan, miten ne tunnistaa ja mikä oikeasti toimii niiden ehkäisyssä. Sekä kastelu että lannoitus vaikuttavat moneen näistä ilmiöistä, joten suosittelen vilpittömästi tutustumaan myös oppaisiimme parsakaalin kastelusta ja parsakaalin lannoituksesta.

Möhöjuuri parsakaalilla

Möhöjuuri on maassa elävä sienitauti, ja se on oikeastaan ainoa mainittava parsakaalin kasvitaudeista, johon ei valitettavasti voi puuttua enää siinä vaiheessa, kun se penkkiin ilmaantuu. Sieni turvottaa juuret muhkuraisiksi möykyiksi, mikä estää veden ja ravinteiden kulun kasville.

Ensimmäinen merkki möhöjuuresta on, että kasvi nuupahtaa keskellä päivää aurinkoisella säällä, mutta virkistyy illalla — vaikka maa olisi kosteaa. Kasvu pysähtyy, eikä varsinainen kukinto kehity kunnolla. Kun ottaa kasvin ylös, löytyy vastaus suoraan juuristosta.

Tartunnan saaneita kasveja ei voi enää pelastaa. Ne kannattaa kerätä pois ja hävittää sekajätteen mukana — ei kompostissa. Sienen itiöt säilyvät maassa vuosia, joten jos penkissä on ollut möhöjuuri, pitäisi kaikki kaalikasvit pitää pois kyseisestä kasvupaikasta useamman vuoden ajan. Sama riski koskee myös retiisejä, rucolaa ja nauriita, jotka kuuluvat samaan kasviheimoon.

Möhöjuuren ehkäisyssä avain on viljelykierto. Kaalin kasvatus samalla kasvupaikalla kannattaa pitää kahdeksan vuoden välein, ja lisäksi on tärkeää, että maa ei ole hapanta — sieni viihtyy parhaiten matalassa pH:ssa.

Tuholaiset parsakaalilla

Kaalikasveilla riittää omia riesojaan, ja samat kaaliperhonen, kaalikoi sekä kaalikärpänen palaavat penkkiin lähes joka vuosi samaan aikaan.

Kaalikärpänen: Munii siemenet kasvin varren tyvelle, josta kuoriutuvat toukat nakertavat juuriston rikki. Kasvi nuupahtaa ja jää kitukasvuiseksi aivan kuten möhöjuuressa. Varren ympärille asetettu kaalikaulus tai kaaliverkko estää kärpästä pääsemästä munimaan.
Kaaliperhonen ja kaalikoi: Nämä tuovat mukanaan vihreitä tai keltakirjavia toukkia, jotka tekevät lehtiin isoja reikiä ja piilottelevat lehtien alapinnoilla. Pienet esiintymät voi kerätä käsin, mutta paras ehkäisy on tiheäsilmäinen hyönteisverkko, joka sulkee perhoset ja koit penkin ulkopuolelle.
Kirvat parsakaalilla: Etenkin jauhiaiskirva muodostaa harmaanvihreitä ryhmiä lehden alapinnoille ja parsakaalin kärkiosiin. Ne hidastavat kasvua ja jäävät helposti kiinni kukinnon sisään, jolloin niistä on erittäin hankala päästä eroon huuhtomallakaan.
Etanat: Nuoret parsakaalit ovat erityisen helppo kohde etanoille, ja herkin hetki on istutuksesta parin ensimmäisen viikon ajan. Etana-ansa tai etanamyrkyt penkin ympärillä tuovat tehokasta apua.

Jos haluat tehdä vain yhden asian parsakaaliesi eteen, valitse verkko. Hienosilmäinen, jo istutuksella levitetty suoja pitää kaalikärpäsen, kaaliperhosen ja kaalikoin loitolla yhdellä kertaa — ja estää suurimman osan tyypillisistä parsakaalin tuholaisista ja vioista.

Verkon tulee olla tiiviisti maata vasten kauttaaltaan, painettuna multaan tai kivillä. Yksikin aukko reunassa houkuttelee perhoset sisään, joten verkkoa kannattaa nostaa vain kitkemistä tai sadonkorjuuta varten — ja asetella paikalleen heti puuhan jälkeen uudestaan.

Muita pulmia parsakaalin kasvatuksessa

Kaikki, mikä näyttää poikkeavalta, ei suinkaan aina ole tautia. Usein hyvin tavallisille ilmiöille on täysin luonnollinen tai helposti korjattavissa oleva selitys.

Kukinnon ennenaikainen avautuminen: Ei sairaus, vaan seurausta kuivuudesta, kuumuudesta tai liian myöhäisestä sadonkorjuusta. Kokeile kerätä aiemmin ensi kerralla.
Lehdissä violetti vivahde: Tavallinen fosforinpuute aikaisin keväällä viileässä maassa. Ongelma korjaantuu yleensä itsestään kasvukauden edetessä.
Pienet, harvat kukinnot: Yleinen syy on liian vähäinen kastelu tai ravinteet kukinnon muodostuessa.
Varren ontelot: Ilmenee nopean kasvupyrähdyksen jälkeen kuivan jakson päätyttyä. Parsakaali on silti aivan hyvin syötävää.

Lue lisää parsakaalin kasvatuksesta ja hoidosta oppaastamme parsakaalin viljely – lue ohjeet täältä.