Oppaat

Kesäkurpitsan kasvitaudit

Yleisimmät kesäkurpitsan kasvitaudit ovat härmä (sekä harmaa- että jauhehärmä), harmaahome ja mosaiikkivirus, kun taas kesäkurpitsan tuholaiset – kuten kirvat ja kehrääjäpunkit – ovat kasvin yleisimmät vaivat.

Taudit näkyvät usein lehtien valkoisena pinnalla, keltaisina tai kirjavina lehtinä, käpristyvinä versona tai pehmeinä hedelminä. Tästä oppaasta löydät vinkit taudin oireiden tunnistamiseen sekä keinoja niiden ehkäisemiseen.

Miksi kesäkurpitsaan syntyy kasvitauteja?

Kesäkurpitsa kasvaa vauhdilla, tekee paljon suuria lehtiä ja kantaa satoa pitkään. Vilkas kasvu tekee siitä herkäksi olosuhdemuutoksille. Ilmankosteus, ilmanvaihto, kastelu ja ravinteet kulkevat käsi kädessä – jos jokin näistä ei ole tasapainossa, kasvi altistuu helposti sekä sieni- että tuholaistuhoille.

Terve kesäkurpitsa pärjää yleensä hyvin. Yleensä juuri stressaantunut kasvi sairastuu tai joutuu hyöteisten vaivaamaksi. Voit lukea lisää kesäkurpitsan hoidosta ja sen vaikutuksesta kasvin hyvinvointiin.

Kasvitaudit iskevät helpommin, jos:

Ilmankosteus on pitkään korkea.
Lehdet jäävät märiksi illalla tai yön yli.
Kasvit kasvavat liian tiiviisti ilman kunnollista ilmankiertoa.
Kastelu on epätasaista tai vettä annetaan suoraan lehdille ylhäältä.
Multa pysyy koko ajan märkänä ja juurilla ei ole tarpeeksi happea.

Härmä

Härmä on yksi kesäkurpitsan yleisimmistä sairauksista ja ilmenee monesti kesän puolivälissä tai loppupuolella. Oireena näkyy ensin tyypillinen valkoinen, jauhemainen kerros lehtien päällä, ja tauti leviää nopeasti, jos siihen ei puututa. Kesäkurpitsa voi saada sekä jauhehärmän, joka viihtyy kuivassa ja lämpimässä ilmassa sekä viileissä öissä, että harmaahärmän (lehtihomeen), jota esiintyy kostealla säällä – silloin lehteen ilmestyy keltaisia pilkkuja ja lehtien alapinnoille harmaanvaaleaa kasvustoa.

Härmän ilmaantuminen kertoo usein siitä, että kasvi on stressissä. Jos haluat lukea tarkemmin oireista, torjunnasta ja ennaltaehkäisystä, tutustu ohjeeseemme kesäkurpitsan härmästä täältä.

Harmaahome ja sienitaudit

Harmaahome (Botrytis) on toinen sieni-infektio, joka voi vaivata kesäkurpitsaa. Oireena näkyy harmahtavaa, nukkaista kasvustoa kukissa, lehdissä tai hedelmissä etenkin kosteiden ja seisovan ilman jaksojen aikana. Tauti lähtee usein kukkien lakastuneista osista, jotka jäävät hedelmään kiinni, ja etenee siitä kesäkurpitsan sisään, mikä johtaa koko hedelmän mätänemiseen.

Tärkeintä on poistaa sairastuneet kohdat välittömästi ja parantaa kasvin ympärillä ilmanvaihtoa. Lakastuneet kukat ja vanhat lehdet kannattaa myös siistiä säännöllisesti, jotta sieni ei pääse leviämään kosteissa kohdissa.

Mosaiikkivirus kesäkurpitsassa

Mosaiikkivirus voi iskeä sekä kesäkurpitsaan että muihin kurpitsakasveihin. Oireena esiintyy vaaleaa, mosaiikkimaista kuviointia lehdissä sekä usein käpristyneitä ja epämuotoisia versoja. Hedelmissä näkyy joskus kitukasvuisuutta, rykelmäkasvua ja värimuutoksia. Virus leviää tyypillisesti kirvojen välityksellä, mutta myös tartunnan saaneista kasvinjätteistä ja puutarhatyökaluista.

Mosaiikkivirukseen ei ole parannuskeinoa – jos kasvi sairastuu, se pitää poistaa ja laittaa sekajätteeseen, ei kompostiin. Ennaltaehkäise torjumalla kirvat, huolellisella puutarhan siivouksella ja vuoroviljelyllä eli viljelemällä kurpitsakasveja eri kasvupaikassa joka vuosi, jotta taudinaiheuttajat eivät pääse kertymään maahan.

Juuristo- ja varren ongelmat

Kaikki kesäkurpitsan vaivat eivät johdu lehtien taudeista. Juuriston ja varren ongelmat syntyvät useimmiten virheellisestä kastelusta tai heikkolaatuisesta mullasta.

Tyypillisiä merkkejä juurten ongelmista:

Kasvi kuihtuu, vaikka multa tuntuu kostealta.
Kehitys pysähtyy.
Varsi tummuu, pehmenee tai painuu kuopalle maanrajassa.

Nämä vaivat johtuvat yleensä siitä, että multa on liian märkää ja hapetonta. Tällöin kastelu ei auta – päinvastoin, apu löytyy kastelun tarkkailusta ja kuohkeamman kasvualustan järjestämisestä. Matalan harjun tekeminen varren ympärille auttaa pitämään kasvin tyven kuivana.

Kesäkurpitsan tuholaiset

Tuholaiset eivät ole tauteja, mutta ne voivat heikentää kasvin kuntoa ja altistaa sen kasvitaudeille. Kesäkurpitsan yleisimmät tuholaiset ovat kirvat, kehrääjäpunkit ja etanat.

Kirvat kesäkurpitsassa

Kirvat ovat pieniä vihreitä, mustia tai kellertäviä hyönteisiä, jotka viihtyvät nuorissa versoissa ja lehtien alapinnoilla. Ne imevät kasvin nesteitä ja jättävät jälkeensä tahmaista hunajakastetta, johon homeet ja muurahaiset hakeutuvat. Voimakas kirvakasvusto heikentää kasvia ja osallistuu myös mosaiikkiviruksen leviämiseen.

Näin torjut kirvoja:

Huuhdo kirvat pois kasvin pinnalta vesisuihkulla.
Pyyhi niitä pois kostealla liinalla pahimmista kohdista.
Houkuttele paikalle leppäkerttuja ja kukkakärpäsiä istuttamalla lähistölle esimerkiksi kehäkukkaa ja purasruohoa.
Voimakkaissa tapauksissa kannattaa tutustua valikoimaamme hyönteiskarkotteet.

Kehrääjäpunkit

Kehrääjäpunkit ovat käytännössä näkymättömän pieniä, ja niiden olemassaolon huomaat usein vasta, kun lehtiin ilmestyy hienoja seittimäisiä verkkoja tai lehtien alapinnoille ilmestyy hopeita pilkkuja. Lehti muuttuu vähitellen kelta-harmaaksi ja kuivuu. Punkit viihtyvät erityisesti kuivassa ja lämpimässä kasvihuoneessa.

Ilmankosteutta voi lisätä sumuttamalla kasveja kevyesti vedellä ja poistamalla pahasti vaurioituneet lehdet. Tarvittaessa myös hyönteiskarkotteet toimivat apuna.

Etanat

Etanat iskevät mielellään nuoriin, juuri istutettuihin kesäkurpitsan taimiin ja voivat kadottaa koko rivin yön aikana. Oireena näkyy lehtien reiät ja hopeiset limajäljet kasvin pinnalla.

Kerää etanat iltaisin tai varhain aamulla käsin pois.
Käytä etana-ansoja kosteimpaan aikaan.
Pidä kasvupaikka siistinä roskista, laudoista ja piilopaikoista.

Mitä tehdä, kun hedelmät mätänevät tai putoavat

Joskus kasvi kukkii komeasti, mutta pienet kesäkurpitsat kellastuvat ja pehmenevät ennen kuin ehtivät kasvaa – kyse ei tällöin yleensä ole taudista, vaan pölytyksen epäonnistumisesta.

Kesäkurpitsassa kasvaa sekä hede- että emikukkia, ja hyönteiset siirtävät siitepölyn hedekukasta emikukkaan. Jos kasvi kasvaa yksin tai suljetussa kasvihuoneessa, pölytys voi jäädä vähäiseksi. Pölytyksen voi halutessaan hoitaa käsin – ota hedekukan siitepölyä ja sivele se varovasti emikukkaan pehmeällä pensselillä.

Pehmeät, tummat laikut hedelmien emipäässä johtuvat monesti emipään laikkumätä -ilmiöstä. Kyse ei yleensä ole sienestä, vaan fysiologisesta häiriöstä, joka johtuu epätasaisesta kastelusta ja heikosta kalsiumin saannista. Tasainen kastelu ja lannoittaminen ehkäisevät tätä – vältä liiallista typpilannoitusta, joka häiritsee kalsiumin imeytymistä.

Miten estät kesäkurpitsan kasvitaudit?

Paras tapa välttää kesäkurpitsan kasvitaudit on ennakoiva hoito läpi kasvukauden. Näihin asioihin kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota:

Jätä kunnolla tilaa ja ilmaa kasvien välille.
Kastele tasaisesti, mieluiten aamulla suoraan mullan pinnalle.
Poista säännöllisesti vanhat, kellastuneet ja kärsivät lehdet.
Sido kasvavat lajikkeet ylös, etteivät lehdet kasva tiiviinä massana.
Lannoita maltilla koko kauden ajan – erityisesti typpilannoituksen liioittelua kannattaa vältellä.
Käytä vuoroviljelyä, jotta kesäkurpitsaa ja muita kurpitsakasveja ei viljellä samalla paikalla useita vuosia peräkkäin.

Hennot ja liikaa lannoitetut kasvit ovat yleensä alttiimpia sekä taudeille että tuholaisille.